Tämä koskee meitä kaikkia!

Kesä alkaa kallistumaan syksyn puolelle. Vielä on lämmintä, mutta luonto kypsyttää satoaan jo hurjaa vauhtia ennen talven tuloa. Samalla alkavat taas koulut. Uudet ekaluokkalaiset aloittavat koulutaipaleensa ja isommat jatkavat. Kadut heräävät toisenlaiseen eloon, kun reppuselässä kulkevat lapset täyttävät niitä. He ovat erilaisia kaikki, mutta heitä yhdistää samat asiat: tarve tuntea olonsa turvalliseksi ja tarve olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on.

Ja sitten olemme me; aikuiset. Meitä yhdistää toisiimme ja lapsiin aivan samat asiat. Mutta me olemme lapsille tiennäyttäjiä. He jatkavat sitä perintöä, jonka me heille annamme. Kun lähdemme aamulla töihin, kauppaan, minne tahansa, millaisen ympäristön omalta osaltamme luomme niille kaikille pienille ja isoille lapsille, jotka matkallamme kohtaamme? Kaahaammeko kiireellä töihin kellon näyttäessä armottomasti olevamme myöhässä, samalla unohtaen muut liikenteessä kulkijat? Vai teemmekö heille turvallisen tien, keskittyen täysin siihen, mitä ympäristössä tapahtuu? Luommeko vihaisia katseita nuoriin, jotka pyöräilevät ja juoksevat kadun yli mistä sattuu? Olemmeko itse näyttämässä heille esimerkillämme, mistä ja kuinka tiet tulee ylittää? En halua tässä syytellä ketään. Emme vain aina tiedosta oman käytöksemme vaikutuksia. Lapset ovat hyvin tarkkaavaisia ympäristönsä suhteen ja imevät kaiken mitä näkevät tai kokevat.

Me aikuiset luomme sen maailman, jossa lapset elävät. Ja lapset näyttävät meille, millaisessa maailmassa heidän on hyvä elää. Ja aikanaan he luovat uutta maailmaa uusille sukupolville.

Mieti, millaisen perinnön sinä haluat maailmalle ja tuleville sukupolville jättää. Sinun vaikutusvaltasi on suurempi kuin osaat kuvitellakaan. Pienestä siemenestä se suurikin puu itää, ja aikanaan tuottaa hedelmää. Ei ole väliä, onko sinulla omia lapsia vai ei. Annetaan silti kaikille lapsille ainakin turvallinen koulutie!

Hyvää koulunalkua kaikille koululaisille!

Terveisin, Katja